Koko pienen ammattikorkeaurani ajan intensiiviviikko aina kahden jakson välissä on ollut nimestään huolimatta ekvivalentti loman, matkustelun ja rilluttelun kanssa. Tällä kertaa koin ensimmäisen intensiiviviikon sen ydimmäisessä merkityksessään, kun minä ja SPSS suunnattiin jokaisena ihanan keväisenä päivänä koululle opiskelemaan kvantitatiivistä analyysiä sekä muuta oleellista sillä aikaa, kun muut lähti eksoottisiin ulkomaankohteisiin Pietariin, Madridiin, Pariisiin, Suolahteen mitä näitä nyt on.
Tuntuu, että oon tänäisenä keväänä keräilly opintopisteitä samanlaisella intohimolla kun pokemonkortteja.
Intensiivisen opiskelun jälkeen ostettiin rypäleitä, viiniä ja juustoja ja pidettiin niin sanottua viininmaisteluiltamaa. Istuttiin ihanassa kämpässä ja joskus nauratti niin paljon, että vähän itketti.
Illemmalla diskoteekissa todistettiin seuraavanlainen tapaus eräänkin remonttireiskan suusta; "En tiiä mitä maastaveto tarkottaa, mutta tiiän missä Pylkönmäki on". Tällasta tää on tää nykyajan nuoriso.
Me ollaan paljon fiksailtu polkupyöriä meijän kämpässä. Niin paljon, että ollaan mietitty josko meijän tulis perustaa oma yritys. "Vittu se menis kyllä konkurssiin aika pian" kuuluu keittiöstä. Siellä on joulupukinpaja meneillään ja paljon pyöränkumeja. Itse oon viihtynyt niin sanotuissa management tehtävissä.
SPSS ja sen päälle vahingoniloinen nauru :D
VastaaPoistaVietteletkö säkin siellä radikaalia spss -elämää? Olis kiva törmäillä tuossa pääsiäisen aikaan, kun suuntaan vissiin vähän pohjosemmille huudeille :)
VastaaPoista