Terveisiä kokolattiamattoparatiisista

Keskisuomalainen suurkaupunkielämä vaihtuu Lontooseen ja blogilla on suurempi syy olemassaoloonsa, kun ammattikorkeakoululaisen bullshitti mielisairaista tšekkiläisistä naapureista, stubbailusta tai banaaniletuista.

Lykkään vielä edelliseltä pyykkipäivältä kosteat kesävaatteet matkalaukkuun, johon viritän typerän lukon päiväkirjasta, jonka kirjotin 11-vuotiaana ja jossa elämän suurimpiin hetkiin ja saavutuksiin kuului lehtienkeräyslaatikoissa pyöriminen. Ajetaan lentokentälle ja maailma on harmaa ja kovin sateinen, eikä yhtään harmita lähteä pois, vaikka aikuinen pääni sisällä sanookin ettei tässä reissussa kovinkaan mitään järjellistä oo.

Lentäessä viereen istahtaa äiti ja poika ja se poika tuumii pakosuunnitelmaa lento-onnettomuuden varalle koko 2,5 tunnin lennon ajan.

Minä ja muuttokuorma reissataan läpi kaupungin sen kaakkoiseen kulmaan Peckhamiin, jossa ystävä Froni odottaa bussipysäkin kupeessa ja me kävellään puiston halki majaan, jossa nyt asun. Peckhamissa kaikki opiskelee jotain omaperäistä ja taiteellista. Graphic design, taidetta, valokuvausta, muotia, lavastusta, puvustusta, visual cultures. Sitten minä tuun hoodeille: "Terve. Finance & accounting..."

Kämppikset on hyviä ihmisiä ja toinen siellä tekee kulinaarisia aarteita meille keittiössä, sillä aikaa kun minä ja toinen vaan istutaan kattomassa jalkapalloa ja toivomassa, että arrogantit brasilialaiset menis jo pois. Me asutaan ihan lähellä keskustaa. Niin lähellä, että mun ikkunasta näkee The Shardin. 

Me vaan heitetään matkalaukku huoneeseen ja kiivetään erään parkkihallin katolle Frank’s Bariin, josta on suloinen näköala Lontoon yli. Juodaan hassunmakuista olutta ja ollaan vähän hiprakassa. Puhutaan siitä, miten totaalisen hullua opiskelijaelämä on Lontoossa ja kuinka Froni on juonut 15 päivänä putkeen ainakin vähäsen joka päivä ja kuinka erilaista se on verrattuna mun opiskelijaelämään Helsingissä, jossa perjantai-illat vietetään kahvikupin äärellä kämppiksen kanssa puhumassa Alexander Stubbista. 

Ja mikä pahinta, ei me edes puhuta sen poliittisista aatteista, sillä ei meistä kumpikaan ihan siltä haiskahtavaa ajatusmaailmaa arvosta. Me puhutaan sen Instagram tilistä. 

Perjantaina suunnataan Fronin pubiin via brunssi seuraamaan Saksa-Ranka peli. Froni salakalavasti hivuttaa ilmaisia juomia tiskin takaa silloin tällöin. 

Pubin ”asukit” tulee juttelemaan, koska ne rakastaa Fronia. Kaikilla on oma mielipiteensä Suomen maasta, jota en pelkää korjata tarpeen vaatiessa. Kuten siinä tapauksessa, kun Dudeson leffaa kuvannut media-alan mies päättelee suomalaisten olevan mielisairaata ihan vaan sillä perusteella, että se oli asunut 2 viikkoa Suomessa...Duudsonien kanssa samassa kämpässä. Vappuna.