Olin eräänä päivänä pelottavassa junassa. Se tapahtui, kun lähettiin Bernistä kohti Venetsiaa ja otettiin yhden kalliin junan sijasta noin 18 pientä junaa, koska ei haluttu maksaa mitään extraa. Sveitsi söi nimittäin meidän rahat.
Vaihettiin siis junaa jossain pohjois-Italian kulmilla, Dolomolossoorroossa oli suunnilleen paikan nimi. Se oli sellanen vanha, käpristynyt ja halkeileva juna, joka tööttäsi kun se ajoi asemalle. Siellä oli neljä matkustajaa meijän lisäksi, kaikki humalassa ja suurin osa puhui itsekseen italiaksi. Yksi teki oudon huuliliikkeen Isabelille. Penkillä mun vieressä oli varmasti verta ja penkillä mun toisella puolella oli hämähäkinseittiä. Lattialla oli paljon vettä. Kaikkein suloisinta oli kuitenkin se haju, jonka perusteella muutamien penkkirivistöjen alla oli ruumiita. En tarkistanut asian laitaa.
Isabel ei tykännyt Venetsiasta, koska sen ilma saa hiukset näyttämään rumilta ja se sai allergisen reaktion hyttysenpistoista ja sen jalat turpos kaksinkertasiks. Mulla ja Venetsialla ei kumminkaan ollu suuria ongelmia. Leirintäalue oli tosi mahtava, sellanen festaritunnelma siellä ja täynnä nuoria. Meijän teltta oli sellanen maaginen teltta, joka Harrylla ja Ronilla on kun ne menee huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Sellanen, että kun sinne käveli sisään niin siellä yhtäkkiä olikin kerrossänky ja sähköt.
Meillä oli hauska päivä Venetsiassa vaikkakin jossain vaiheessa kaikki kadut alko näyttää samoilta. Mutta se yöjuna, joka otettiin Venetsiasta Wieniin on siisteintä, mitä oon ikinä tehny. Meitä oli 6 interreilaajaa samassa, pienen pienessä hytissä. Sitä paitsi oli ihana nukkua, kun juna keikutti mukavasti ja katella ikkunasta kuuta ja ohi ajavien junien ja asemien valoja.
Yks Saksan sankari meidän hyttiläisistä tuli meijän kanssa samalle hostellille ja meillä oli alkoholisoitunut ilta pelaten never have I everiä. Meijän huonetoverina oleva korealainen tyttö oli kauhuissaan ja löi päätään sängynreunaan koko ajan vahingossa.
Tänään couchsurffataan Wienissä Alexin luona. Se esitteli koko Wienin meille tänään ja on ehdottomasti mun tähän mennessä lemppari, koska ensimmäinen asia, minkä se sano kun tänne tultiin oli "Haluutteko kahvia?" Itävallassa pitää huutaa Herst oida niin kovaa, kun ikinä vaan jaksaa. Koska Rosi sanoi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti