Käytiin eräälläkin Greenwichin niemimaalla eilen. Oon usein kattonu The O2:ta tuben ikkunasta tai lentokoneesta ja miettiny miten hauskalta se näyttää. Tavallaan joltain syötävältä mutta toisaalta taas tosi avaruudelliselta. Tajusin vasta eilen kuitenkin, miten massiivinen se oikeassa elämässä (tuubin ikkunan ulkopuolisessa raavaassa elämässä) on. Toisaalta joku voisi sanoa, että kaikki on massiivista mun 160 senttimetrisestä horisontista katsottuna.
Korkeudestani on sadellut kommentteja viime aikoina. Musta tuntuu että muutun aina vaan nuoremmaks päivä päivältä. Tiedän, että varmasti kolmekymppisenä näyttäessä 21-vuotiaalta saatan arvostaa sitä, mutta nyt oon pohtinu kuinka tää alkaa vaikuttaa mun seuraelämään jos en pian lakkaa näyttämästä 15-vuotiaalta. Nykyään on nimittäin alkanut käydä myös sitä, että näytän paperit mutta sitä ei uskota mun omaksi. Eilen Punaisen Ristin edustajia tuli oven taakse ja tiiättekö kun ne ensin aloittaa tosi ammattilaismaisesti puhumaan oven avautuessa ja sitten ne huomaa mut, muuttaa äänensävyään ihan tyystin ja sanoo: ”Aaaaaaww onko äiti ja isä kotona?” Sen jälkeen tuli kaasuyhtiön edustaja ja pyysi mua treffeille. Sanoin, että mulla on poikaystävä Hammersmithissä.
Otin junan vähän ennen kuutta ja jätin sinne mun ensimmäisen bookcrossing- kirjan. Se oli sellanen, mitä Satu kutsuisi eroottiseksi romaaniksi ja vielä suomen kielellä joten en elättele sen maailmanympärysmatkasta kovin suuria toiveita, mutta en vaan ollut vielä valmis luopumaan mun Why don’t penguins’ feet freezestä. Tiesittekö vaikka että me vasenkätisinä ollaan suuremmassa riskissä kuolla onnettomuuksiin tai että se, kumpaan suuntaan kompuroit enemmän pubista palatessa riippuu jalkojen pituudesta, dominoivasta silmästä ja siitä, kummassa taskussa pidät kolikoita. Paljonko kello on pohjoisnavalla?
Mentiin kattomaan kingstonilaista bändiä Mystery Jetsiä eräänäkin iltana. Tavallaan kyllä tiesin, että ne oli uuden klubin avajaiset, mutta kuvittelin että suurin osa ihmisistä tulee kumminkin ennemmin kattomaan Jetsin Mysteryjä. Niin ei ollut. Se ei silti tarkota etteikö se olis ollut uskomaton, sillä niillä oli teemana karnevaalit ja joskus kun nojasi pöydänreunaan jutellen ystävälleen saattoi vieressä oleva mies vetää tulen hihasta ja sitten niellä sen. True story. Rosi myös hukkasi piilolinssinsä lattialle ja mikä uskomattominta vielä löysi sen mun puhelimen sankarillisen valon avulla. Ja mikä vielä sitäkin uskomattomampaa laittoi sen vielä takasin silmään pienen desinfioinnin jälkeen ilman silmätulehdusta. Ah sitä hygienian ihanuutta. Piilareiden käyttö saattaa johtaa epätoivoisiin tekoihin, sen ymmärrän.
Jetsin Mysteryt nähtiin ekasta rivistä, koska fanaattiset fanit puuttuivat. Se oli ihan plussaa, sillä toiseen riviin joutumisesta seuraa se pieni haittapuoli pienelle ihmiselle, ettei näe lainkaan. Voisin vaan mainita, että ne soitti mun lempibiisin ja Blaine Harrison oli kovin hauras. Myös harrasti rankkaa öögausta mun kanssa ja tämä on varmaa tietoa.
IHANA postaus!!! :)
VastaaPoista